|
Joint Meeting - ministeri puhuu ja
muut kuuntelevat |
Työasioiden suhteen oli mielenkiintoinen palaveri kuluvan viikon maanantaina. Tällöin kutsuttiin ensimmäistä kertaa paikalle pari tärkeää ryhmää: Steering Committee (kaiketi sama kuin "seurantaryhmä"), jota johtaa ministeriön kakkosmies Secretary, ja Technical Committee ("tekninen ryhmä"), jota johtaa eläkkeellä oleva entinen Secretary (joka yleni sittemmin ihan valtiosihteeriksikin, State Secretaryksi). Näihin komiteoihin on kutsuttu yliopistojen väkeä ja muita tärkeiden taustaryhmien vastuuhenkilöitä - mm. opettajajärjestöjen edustajia. Sitten on vielä olemassa Subject Committee ("aineryhmä"), jossa periaatteessa pitisi olla ainekohtaisia asiantuntijoita. Nyt siis olimme ensimmäistä kertaa koolla ns. Joint Breefing Meetingissä. Ihan ministerikin oli paikalla. Minut haettiin ad hoc - taas - paikalle juhlistamaan tilaisuutta. En tosin saanut mitään sanoa, mutta kuuntelin ja yritin pysyä hereillä. Puheet olivat kiivaita. Jälkikäteen kuulin, että erityisesti yliopistojen väki oli kovaan ääneen moittinut MoE:tä ja NASA:aa siitä, ettei näillä ole tietotaitoa tehdä asioita, mutta heillä on. Joku siellä sitten käytti puheenvuoron ja oli sanonut, että totta, he ovat tehneet arviointeja monta kertaa, mutta silti heiltä puuttuu institutionaalinen muisti - ei edes datoja löytynyt enää kuin yhteen arviointiin. Katsotaan, miten saamme homman toimimaan niiden tyyppien kanssa. Käytännössä yliopistojen dekaaneita ja professoreita.
|
UNICEFin Sri Lankan edustaja Brenda |
Tällä viikolla olen ollut UNICEFin kanssa tekemisissä enemmän kuin koko täälläoloaikaan yhteensä. Tällä viikolla nimittäin on se Aasian alueen konferenssi, jossa minulla on koulutusryhmässä alustus koulutuksellisesta tasa-arvosta. Olen joutunut siihen nyt sitten vähän perehtymäänkin ihan teoreettiselta ja filosofiselta kannalta. Asia ei olekaan ihan niin yksinkertainen kuin päältäpäin näyttäisi. No joka tapauksessa maanantaina oli palaveri Lieke van de Weldin kanssa. Tänään oli UNICEFin combaundilla receptio, jossa verkostoiduin mm. Sri Lankan ja Intian vastuu-ihmisten kanssa. Näiden kanssa sitten pidämme sen seminaarin perjantaina. Kuvassa oleva Brenda esittelee minut sisään, joten vaihdoimme vähän ajatuksia muutenkin. Huomenna olisi illalla vielä vapaamuotoisempi sessio Lieken kotona, jonne myös ehkä menen. Raportoin sitten miten esitys meni. Eiköhän se mene rutiinilla, kun vain pääsisi irti kalvoista - he ehdottomasti EIVÄT halua kalvosulkeisia. Sain heiltä hyvän toimeksiannon: esityksessä ei tarvitse olla mitään uutta tietoa, mutta kuulijat pitää viedä ulos omalta mukavuusvyöhykkeeltä ja ulos omasta boksista. Katsotaan miten onnistuu.
|
K-P Murtosen ja Salon Ekin kanssa
sandwichinä FIDA:n toimistolla |
Eilen tiistaina oli vapaapäivä - Buddhan syntymäpäivä. Työskentelin kuitenkin kotona sen UNICEF-homman kanssa. Fidan ofiisilla alakerrassa oli kuitenkin kuhina: täällä on käymässä FIDA:sta Kari-Pekka Murtonen ja Erkki Salo pitämässä koulutusjuttua uudesta konseptista, jossa donori päästetään teknologian avulla niin lähelle rahan loppusijoitusta kuin mahdollista. Kun siis joku antaa rahaa esimerkiksi katulapsiprojektiin, rahan liikettä voidaan seurata alusta loppuun asti ja saada ehkä pieni kuva siitä, mitä rahalla lopuksi tehdään ja aikaansaadaan. Nepali on yhtenä pilottimaana, jossa tätä uutta konseptia aletaan kokeilla, ja oppia siis annettiin paikallishankkeiden vetäjille.
No itsekin nyt sitten vähän satsasin kultaan ja teetin tänään solmioneulan isohkolla rubiinilla. Kerroin aiemmin, että satsasin ison summan Sailaan.
Voin paljastaa, että teetin aiemmin ostamistani erikoisista Mystic Topaz-kivistä (jotka alunperin oli upotettu hopeaan) kultaiset versiot. Niistä tuli aikamoisen hienot. Kultaa meni jonkin verran ja se olikin kallein osuus.
Taistelimme hinnasta jonkin aikaa. Jouduin vähän ottamaan selvää kullan hinnasta eri puolilla maailmaa. Yllättävää oli, että Suomessa kullan hinta oli tuolloin melkein halvinta maailmassa. Se ehkä johtuu siitä, että - yllätys, yllätys - Suomi on Euroopan suurin kullantuottajamaa. Pientähän se tuotanto on maailman mittakaavassa mutta Kittilän isot kaivokset tuottavat 5000 kappaletta 25 kiloista kultaharkkoa vuodessa (
http://www.hs.fi/talous/artikkeli/Ensimm%C3%A4iset+kultaharkot+valettiin+Kittil%C3%A4n+kaivoksella/1135243252602). Yhden harkon hinta on yli 500.000 euroa. Ei mitään ihan nappikauppaa siis kuitenkaan. Kävi ilmi kun seurailin hintoja, että kullan hinta on kymmenessä vuodessa tullut aika tarkalleen 500 % kalliimmaksi kun sitä hankitaan USD:nä ja reilu 300 % kalliimmaksi euroissa ostettuna (ks.
http://www.tavex.fi/index.php?main=133). Siellä Kittilässä (tai oikeastaan Kanadassa, jossa on yhtiön pääpaikka) taputtelevat nyt karvaisia käsiään, kun yhden harkon hinta on 3-5 kertaa kalliimpi kuin silloin kuin tekivät investointeja. Syynä hinnan nousuun on maailman epävakaa tilanne - ei kannata laittaa rahaa osakkeisiin kun arvot tulevat alas - kullan arvo sen kun kasvaa.
Viimeiset yöt ovat menneet valvomisessa. Kovin on kuuma suomalaiselle kropalle. Tämä kun on ylin kerros ja katto käy päivän mittaan niin kuumaksi, ettei meinaa saada nukuttua. Vasta joskus yöllä 2-3:n maissa viilenee sen verran, että saa torkahdettua. Pidänkin koko yön päällä kosteaa t-paitaa (ne pitää pestä joka ilta, kun ovat aivan likomärkiä päivän päätteeksi). Ei silti meinaa uni tulla. Viikon lopulla olen lähdössä poikien (statistikkojen Harin ja Shyamin) kanssa terrai-alueelle alas kukkuloilta pitämään seminaaria. Sanovat, että siellä voi olla 45 astetta lämpöä. Toivottavasti en kuole. Raportoin reissusta erikseen jos selviän hengissä.