7.9. (ke) heprealaista musiikkia ja muutoksia

Kyltistä sain napattua kuvan
kun odottelin sisään pääsyä

Sunnuntaina kävin pitämässä ensimmäisen heprealaisen musiikin kurssin paikallisen Bethel-kirkon nuorisokeskuksessa. Paikalle tuli kymmenkunta asiasta innostunutta aikuista nuorta. Käytännössä kaikki he ovat jollain tavalla tekemisissä eri seurakuntien musiikkityössä - joko kuorossa tai bändeissä. Yksi oli tullut paikallisesta Raamattukoulusta - nuori opettaja, joka oli erityisesti kiinnostunut Vanhasta Testamentista, hepreasta ja siksi myös heprealaistesta musiikista. Mukavan bändi oli paikalla. Kävimme läpi pari simppeliä yhden soinnun ihmettä (Shalom Chaverim ja David, Melech Yisrael) ja muutaman afterglow-tanssibiisin (Heveinu shalom, Hava Nagila ja Hinema Tov). Meidän piti olla siellä neljän tunnin setti, mutta olin kolmen tunnin jälkeen jo niin poikki, että jatkamme siitä sitten ensi kerralla. Vähän pientä säätöä jouduttiin kokemaan kun nuorisotalon johtaja Birendra ei saanut kaikkien luokkien ovia auki ja jouduimme kaikki ahtautumaan pieneen toimistoon. Mutta hyvin se toimi niinkin. Hyvä maku jäi itselle - olen muuten ollut aikamoisen ulkona seurakunnallisesta touhuista, kun kielimuuri on välissä. Tällä tavalla tutustun kuitenkin joihinkin paikallisiin kristittyihin kohtuullisen luontevasti. Harmitti jälkikäteen, että olin sen verran innoissani asiassa, että unohdin ottaa joukosta valokuvan.

talon rakentamista vanhalla
ja uudella tavalla

Pari yleisempää huomiota kuvien kera. On melkoisen ilmeistä, että Nepal on valtiona jonkinlaisen uuden ja vanhan rajapinnassa. Toisaalta on vanhoja traditioita, vanhoja tapoja tehdä työtä, elää ja pukeutua - toisaalta on nousemassa uusi, kansainvälisempi tapa toimia, uudet traditiot ja tavat elää. Yksi esimerkki on tämä oheisen kuvan rakennusteline-systeemi: puolet telineistä on bambua - vanhaa traditionaalista rakennustekniikkaa, joka sopi traditionaalisille pikkutaloille - ja puolet metallia, joka sopii modernimpaan rakentamiseen.  Itse rakennus edustaa tätä uudempaa traditiota, tulevaisuutta. Samanlaisia esimerkkejä ei tarvitse kaukaa hakea: selvästi vanha pukeutumismalli (Daura Surawa-puku) hattuineen on poistumassa - karkean arvioni mukaan noin 1/5 miehistä käyttää enää paikallista kipa-hattua eli kapia ja nuorista ei käytännössä kukaan. Naiset kyllä käyttävät yli 90 %:sesti klassista saria ja huivia, vaikka nuorista naisista selvästi useampi on alkanut pukeutua länsimaisesti. Samoin tämä pullojen syytäminen jokeen edustaa samanlaista rajapintakäyttäytymistä: aiemmin kaiken VOI heittää jokeen, kun ihmisiä oli niin vähän - sinne ne häipyivät silmistä. Nyt kun ihmismäärä pääkaupungissa on kymmenkertaistunut pienessä ajassa, se ei enää vetele. Ennustan, että 10 vuoden kuluessa tulee suuri paine lähteä uudistamaan myös kaupunkikuvaa modernimmaksi - myös jätehuoltosysteemejä. Mutta ongelmina ovat raha ja mentaliteetti; nykyinen taso näyttää yhtäältä tyydyttävän paikallisia ja toisaalta valtion budjetissa ei liikoja rahoja ole kaiken uudistamiseen. Joku suomalaisista sanoikin, että Kathmandun ainoa toive on iso maanjäristys, joka laittaa koko kaupungin hajalle - länsimaisen valuuttahanat aukeavat ja saadaan rakentaa koko kaupunkin uudelleen nollasta.

hämärää mainontaa
Kathmandun kujilla...

Toinen huomio: koulutus on täällä iso bisnes, kuten ehkä aiemmin on tullut huomioitua. Heräsin tähän kun näin tämän ilmoituksen kadunkulmassa sähkötolpassa: "ilmaista koulutusta Suomessa" ja alla firma, joka sitä tarjoaa. Paikalliset ovat sitä mieltä, että yksityiskoulu se jotain on. Siitä saa pulittaa 200 - 500 euroa kuussa + menoja päälle. Luokkakoot näyttävät olevan pienempiä kuin normikouluissa (45 oppilasta luokassa oli siinä koulussa, jossa vierailimme esitestauksen tiimoilta kun kunnan/valtion koulussa oli 55).  Laskin, että jos 5-sarjaisessa koulussa oppilaita on luokka-asteella 45x5 eli 225 ja jokainen maksaa kuussa 500 euroa, siitä kertyy koululle noin 112.000 euroa kuussa. Kun opettajan palkka on koulussa noin 300 euroa kuussa (eli 3 kertaa enemmän kuin valtion virallinen palkka), voittoa jää sitten kuitenkin aika mukavasti tehdä koululle hankintoja ja maksaa ylläpidosta. On silti hyvä huomata, että paikallisilla perusihmisillä ei ole ollenkaan varaa tällaiseen ylellisyyteen, kun valtion palkat ovat mitä ovat (100 euroa kuussa). Tällaiset koulut on tarkoitettukin yläluokalle, bisnesveijareille, joilla tulotaso on samaa kuin Suomessa.

Tiilet saavat kyytiä kun
mummu laittaa hihat heilumaan

Yksi kiusallinen huomio vielä: Kävin taannoin Thamelissa, ja jo toisen kerran kaverit tulevat tarjoamaan avoimesti (joskin hiljaisella äänellä) "hyvää ruohoa". Näytänkö puutarhurilta, kun nämä viherkaverit niin luulevat? Laitan tähän vielä yhden kuvan siitä, miten "vanhat käytetähän loppuun" täälläkin päin maailmaa - en ole tohtinut näistä vanhemmista rouvista ottaa kuvia, mutta nyt sain nopeasti napattua. Tiiliä menee selässä useampia kiloja kerrallaan, kun vanhat rouvat laittavat raksalla menemään. Voi kuvata sitä, miten tasa-arvoista täällä päin on, tai sitä, miten heikko on eläke, kun pitää loppuun asti raataa.

3.9. (la) varoitus: Ei heikkohermoisille...

Pienellä sitä saa täällä
liikenteen sekaisin

Tämä viikko oli nyt vähän rikkonainen töiden puolesta. Saimme kyllä Social Studies tehtävät valittua, mutta muuten keskiviikkona oli naisten päivä ja koko kylä oli kiinni. Perjantaina yritín mennä töihin, mutta sielläpä olikin maolaisten tiesulku tuossa lähellä olevassa isossa risteyksessä- En nähnyt siellä kuin kolme lippukaveria heilumassa, mutta armeijaa ja poliisena oli rauhallisesti notkuilemassa myös paikalla. Mikään ei liikkunut paitsi jalankulkijat, pratkäkaveritkin  taluttivat yli risteyksen - jotka uskalsivat. Kuulin sittemmin, että se oli vain tunnin lakko, mutta kun ei töihin päässyt, piti olla etänä kotona. Tänään lauantaina oli embassyn mukaan oikein vaarallinenkin yleislakko - maoistien tiukempi siipi vastustaa jotain ja on kutsunut kaikki kaduille. Testaavat sillä tavalla asiansa oikeutusta. Jos kaduille menee paljon väkeä riotoimaan, saavat siitä voimaa ja vaativat jotain, mikä on itselleni epäselvää. Onneksi eilen oli sauna Embassyssa. Oli mukavaa turista suomea suomalaisille (vaikka oli meitä joku paikallinenkin mukana). Ja mukavaa oli saada kerrankin kunnolla vettä suihkusta.

Korvaa ronkittiin pihdeillä...

... ja tällaisia sieltä tuli ulos

Eilen katselin vartikoiraamme, kun entinen ärhäkkä vartiokaveri vapisi ja nuokutti päätään. Sillä on ollut korva kipea ja vähän nuutuneen oloinen on ollut. Annoin illalla saunasta tullessa makkaran ja sen se söi - samoin aamulla kävin pari antamassa.  Tänään kuulin sen huutavan tuskasta ja kävin katsomassa, mikä oli vikana. Siellä oli kaksi eläinlääkäriä paikalla. Toinen piti koiraa putkella ja lenkillä maassa ja toinen kaivoi sen korvasta MATOJA. Ne olivat tyypillisiä mädänsyöjämatoja, joita jokaisen meidän kroppaan tulee kun kuolemme. Nyt oli kyse elävästä koirasta, jonka PÄÄ on alkanut mätäntyä sisältä. Korvaa ei ole saanut hoidettua ja nyt sieltä näitä 1-1,5 cm pituisia toukkia saatiin ulos ehkä 20. Ja päälle laitettiin antibioottia ja katsotaan miten raukan käy. Ei näytä hyvältä - silmät ovat kuopalla ja koko kroppa on sillä selvästi niin kipea, ettei se pysty kunnolla laskeutumaan istualleen tai makuulleen. Sieltä se sitten katselee puolipökkyrässä. Niin oli naapurin vanhaisäntä minulle kuppilasssa sanonutkin, että meidän puolella kuulemma koira valittaa. En ollut kuullut, mutta varmasti on valittanut kun on korvaan sattunut. Olisiko joku käynyt sitä lyömässä vai olisiko jäänyt johonkin kiinni. Katsotaan elääkö kauaa. Jos elää kaksi päivää, alkavat antibiootit varmaan vaikuttaa.

Tällainen komistus on Khan

Tänään kävin muutakin isktriimiä harrastamassa. Kävin nimittäin katsomassa paljon hypetetyn Salman Khan -hindi-toiminta-komedia-leffan. Ei tekstejä. Oli aika kokemus, ja yllättävästi pysyi juonessa mukana - oikeastaan ymmärsi kyllä kaiken oleellisen. Aika huttua oli, mutta kieliposkessa tehty Bodyguard-juttu se oli. Tämä Salman Khan on järjettömän suosittu ollut Intiassa päin - tämä ei ole se vielä suositumpi Khan - vaan toinen. Kolme edellistä leffaa ovat olleet jymymenestyksiä, mutta tämä on saanut vähän heikompia arvioita. Oikeastaan lytättiin kunnolla paikallislehdessä - ehkä odotukset olivat korkealla. Siksipä halusinkin mennä katsomaan.  Muttei se nyt NIIN huono ollut. Kuka näitä muutenkaan haluaa kuin yhden kerran katsoa. Mutta teatterissa ei juuri muuta mennytkään - sen ensi-ilta oli keskiviikkona ja koko ajan pyörii täysille saleille kuudessa salissa yhtäaikaa kolmen tunnin välein. Jos kovin kiinnostaa, trailerin voi käydä katsomassa täältä linkin takaa.

Huomenna taas heprealaista musiikki yrittämään. Pitäisi kaiketi olla 15 tyyppiä tulossa. Pitäisi sinne kai kävellä - ehkä 3 kilometrin matka...