30.7. (la) juhlavieraana Maolaiskokouksessa

Tällainen oli rinnuksissa

Tältä näytti lavalta katsottu
tilaisuus

Tälle loppuviikolle ei olemassaolevan mahataudin lisäksi kovin jännittävää ole mahtunut. Paitsi sellainen erikoisuus, että Ministeriön linnan sisäpihalla järjestettiin torstaina yleinen palkintojenjako- ja huomionosoitus tilaisuus. Jouduin sinne juhlavieraaksi tahtomattani. Tilaisuuden oli (ainakin osittain) organisoinut paikallinen virkamiesten poliittinen osasto. Paikalla nähtiinkin sitten ministerin lisäksi paikallisia ay-pamppuja. Kuulemma kommunismista puhuivat - en tietenkään ymmärtänyt - ja oli siellä muitakin puhujia (tylsempiä). En alunperin tiennyt koko jutusta mitään, mutta menin käymään ulkona, kun Hari kehotti tulemaan heidän kanssaan kanttiiniin. Lähdin siitä sinne kanttiiniin, mutta ulkona olikin tämä iso härdelli vauhdissa - telttasuojia sateen varalle, puhujapönttöjä, kunniavieraita, lauluesityksiä jne. Sijoutuin sinne takaosaan - oli ihan mielenkiintoista katsella ja kuunnella, mitä siellä puhuttiin ja laulettiin. Se lauluesitys tuli muuten virkamiesten toimesta pienellä lauluryhmällä, puvut päällä ja rummun (!) säestyksellä. Ja voimalla. Seisoskelin siinä ihmettelemässä, kun joku mies tuli sanomaan, että "pitää mennä". Olin vähän, että eikö tässä saa seistä? ja mies - jota en tunnistanut, mutta kävi ilmi, että se oli ministerin itsensä sihteeri - sanoi, että ministeri odottaa minua menemään lavalle. Jaa. Sinne sitten menin, sain paperikukan rintaani (jossa luki jotain Nepaliksi (varmaan VIP tai Vieras tms.) ja istuskelin nalkissa siellä lavalla puheiden, kukitusten ja palkintojen jaon aikana - enkä päässyt kanttiiniin muiden kanssa. Harmi. Onneksi se unionin puheenjohtaja - kuulemma tiukan linjan kommunisti jos ei ihan maoisti - puhui niin pitkään, että tulivat jo tuoleja ottamaan pois alta. Niinpä sain tilaisuuden livahtaa takavasemmalle.

Tämä oli ainoa jonka tunsin
- ei ollut se ay-pomo vaan
korkea virkamies

Täkäläisillä näyttää olevan tärkeää saada palkita ihmisiä ja antaa kunniakirjoja. Ehkä se tulee siitä, että rahallisia palkintoja ei paljon ole jaella. Niinpä annetaan kunniakirjoja ja - jos oikein hyvä lykky käy - kunniakirja ihan taulussa. Ja allekirjoituksia pitää olla. Itsekin kirjoittelin satamäärin siellä yhdessä esitestauskoulussa. Näissä oli nähtävästi ministerin ja neljän muun nimet. Siellä palkittiin mm. virkamies,joka oli käynyt vastikää Mount Everestillä. Siitä olikin jo aiemmin puhetta kollegoiden kanssa. Sitten palkinnon saivat virkamiesten parhaat lapset. Eli jos olivat menestyneet hyvin täkäläisessä päättökokeessa JA vanhemmista jompikumpi oli ministeriössä töissä, annettiin kunniakirja. Saatoipa sen saada ilmankin, jos oli ihan paras ollut, mutta melkein aina mukaan meni myös tutun näköisessä uniformussa olevan mies tai nainen.

Perjantaina kävin sovittamassa uutta pukua. Ihan hieno siitä tuli. Housuja vielä pidensivat ja nappeja joutuvat etsimään paitaan. Katsotaan löytyykö sopivia. Tosin siellä oli aluksi siististi pukeutunut apupoika ("veli") taas paikalla. Se näyttää siltä kuin osaisi englantia, mutta tosiallisesti se ei ymmärrä mitään, mitä sille sanoo - tai ymmärtää siis jotain, muttei mitään keskustelua pysty synnyttämään. Se harmittaa aika tiukasti. Nyt kun sen tajusi, ei enää häiritse. Mutta kyllä hermot oli mennä - ja menikin - kun keskustelu on tällaista (suora käännös englannista":

Tämä puhuu kyllä...

"Housut ovat hieman liian lyhyet - pitäisi vähän pidentää"
"Puoli tuumaa?"
"En osaa sanoa, paljon pitäisi pidentää, olisi ehkä varminta mitata"
"Puoli tuumaa?"
"En osaa sanoa onko se puoli tuumaa hyvä"
"OK! Puoli tuumaa!"

Jossain vaiheessa sitten sanoin hymyillen,että

"Meidän on tästä nyt turha keskustella, kun minä voin sanoa ihan mitä hyvänsä etkä sinä vain ymmärrä sanaakaan."
"Puoli tuumaa?"

Onneksi se isäntä itse tuli sitten paikalle. Sovittiin lopulta kuitenkin se puoli tuumaa ilman mittaamista hasardina. Tänään sitten kävin vielä tsekkaamassa ja ihan hyvä se puolituumaakin oli. Tiistaina pisäisi olla valmis. Tämä lauantai meni taas kirjaa valmistellessa (valmiita käännöksiaä asemoin). Myös huominen menee varmaan niissä hommissa.