24.8. (ke) voihan sen näinkin tehdä...

Torvikukat ovat nyt IN

Sunnuntaina kävin paikallisittain isossa ostoskeskuksessa ostamassa hiirtä kun edellinen laukesi kesken työn. Siellä kun käyn, usein nappaan jonkin kana-shwarman (Israelissa olleet tietävät mistä on kyse) tai käyn jonkin leffan katsomassa, jos sattuu jokin ei-hindileffa pyörimään isolla kankaalla. No nyt ei ollut mitään muuta kuin tämä hiiri. Siellä näinkin sellainen Nepalin ihmeen, että oksat pois. Harmi etten tajunnut siitä ottaa valokuvaa. Kyseessä nimittäin oli KÄSIN TEHTY AKKU, josta otettiin virtaa pieneen putiikkiin. Katsoin ensin, että mikä ihmeen häkkyrä siinä kaiken länsimaisen oloisen ostoskeskuksen keskellä on ja johdot perässä. Mutta kun tarkemmin katsoin, se tosiaan oli itse "remonttireiska" meiningillä tehty virtalähde. Puusta tai köydestä oli tehty kaksi sammiota, joista ulos näkyi akun navat - alla ja päällä oli puulevy. Se OLI villin näköinen, mutta herätti itsessä ajatuksia. Oikeastaan kaksi.

voihan ne sähköjohdot
noinkin laittaa...

Keshar Mahalin uusi puomi -
huomaa renkaat toisessa päässä

Ensiksi "voihan sen noinkin tehdä". Täällä eletään aikamoisen arkaistisesti ja lähellä käsintekemisen perinnettä - jotain siihen suuntaan olen vihjaillut aiemmissa kirjoituksissa. Täällä ihmiset osaavat - vähän niinkuin meillä maalla - tehdä itse vähistä tarvikkeista jotain. Tänään juuri kävin kengät plankkauttamassa kadunkulmassa kaverilla, jolla on kaksi hommaa: kenkien laitto ja sateenvarjojen korjaus. Meillä kun sateenvarjo menee rikki, sitähän ei saa korjattua millään vaan menee suoraan roskiin. Mutta tällä kaverilla oli toistakymmentä käytettyä metalliosaa, joita hän saattoi vaihtaa rikkimenneeseen suojaan. Samoin niin pieniä konepajoja ei Suomesta löydy kuin täältä: simppeleillä työkaluilla puretaan pikkumoottorit ja jotain niistä kai saadaan korjaamalla. Yksikin päivä katselin kun kaveri purki ja laittoi uudelleen puolan käämejä. Eli meillä vastaavaa hommaa ei tee enää kukaan - tehtaalla tehdään ja jos rikki menee, romunkeräykseen. Mutta ei täällä. Keshar Mahaliin hankittiin uusi portti, jota poliisit sitten avaavat ja sulkevat. Painoiksi olivat laittaneet -kätevästi - autonrenkaita sopivan määrän. Ja niinhän se näyttää kuin olisi tehtaalta suoraan... Ja nämä johtosysteemit. Voi pojat. Voihan sen näinkin tehdä. Toinen juttu mikä tuli siitä omatekemästä akusta mieleen oli, että miten kauaksi me lännessä oikeastaan olemmekaan menneet tällaisesta jokapäiväisestä kädentaidosta. Kuka meillä nuoremmasta polvesta enää osaa edes fillarin renkaita vaihtaa. Tai öljyjä vaihtaa autoon tai oikeastaan muutakaan tehdä autolle. Kuka on viimeksi vaihtanut ikkunalasin itse? Tai korjannut kodin piensähkölaitteita? Harva. Puhumattakaan, että osattaisiin tehdä AKKU. Meillä lännessä olemme aika hyvin ulkoistaneet asioita. Olemme ulkoistaneet erikoistyöt erikoiskavereille: erikoismies autoille, erikoismies fillareille, erikoismies remonttiin, erikoismies hoitamiseen, erikoismies kuolemiseen ja erikoismies hengellisille asioille. Viimeksi mainittu tietenkin koskee noin yleisesti suomalaista hengellistä kenttää. Vapaa-suuntalaiset ja herätysliikeaktivistit edustavat hengellisiä "erikoismiehiä".

Mitäpä sitä mies muuta tarvitsee
illalliseksi. Naisen kättä kaivataan...

Nyt on vähänlaisesti uutta ihmetystä tapahtunut - elämä pyörii melko hyvin työpaikan ja tämän man-caven välillä. Kotona olen ollut vähän niinkuin kanamunakuurilla - vadissa keittelen kun ei kattilaa ole. Pelkkää proteiinia eikä ylimääräistä energiaa. Työmaalla taas rakennamme osiopankkeja, joista sitten valitsemme tehtäviä lopulliseen testaukseen. Matematiiklan tehtävät on jo valittu ja nyt olemme tekemässä Social studies-pankkia. Iltaisin yritän saada näitä tekstejä valmiiksi ennenkuin Saila ja Oskari tulevat. Olen kyllä huomannut, että kirjoitusvirheitä tulee entistä enemmän. Yleensä sen on merkki väsyneisyydestä. Yritin kaksi yötä nukkua hyvin ja kai onnistuinkin. Nyt herään vasta kuuden maissa aamuvuoroon. Sitten menen toimistoon klo 10 - 17 ja taas jatkan työtä kotona siitä 18 - niin kauan kuin sormi liikkuu. Aika paljon menee aikaa sähköposteiluun. Isot kirjat juuri julkaistiin e-kirjaversioina ja niiden tiimoilta käymme viestintää. Sitten tämä asunnon remonttijuttu työllistää postia. Helposti päivässä pari tuntia menee sähköposteilussa.

Lieneekö laventeli vai Salvia -
ministeriön pihassa kuitenkin

Jaa, sellainen ennakkotieto, että ensi viikolla on TEEJ-juhla. Se on naisten juhla, jolloin vuoden aikana kertyneet paineet saa kertoa ulos. Juhla täällä merkittävä kulttuurinen juttu - kukaan nainen ei tule töihin tuona päivänä. Ovat jo hieman ottaneet förskottia ja hippaavat jotenkin naisporukoissa  niin, ettei työmatkabussi ole ollut kuin puolillaan parina viimepäivänä. Jos googlaat hakusanalla "teej", löydät ns. teej-lauluja. Naiset purkavat paineitaan usein laulamalla. Oheisessa linkissä on yksi puskakomediaversio sellaisesta. Huomaa, että naiset ovat pukeutuneita punaisiin ja kaunistautuneet vähän yli. Ensi viikolla on sellainen päivä.  Palaan tähän tuonnempana.