27.8. (la) Pienyrittäjyyttä ja Vieraita Suomesta

Pienyrittäjyyttä tuetaan
aitaa vasten

Kiinnitin huomiota tässä eräänä päivänä töistä tullessa 17:30 maissa, että mies nukkui kävelytiellä tällaisen fillarin perätuhdolla. Nämä eivät ole ollenkaan harvinaisia täällä nämä "kuljetuspalveluammattilaiset". Tämä on sellaista täkäläistä pienyrittäjyyttä: ainoa mitä sinulla on, on fillari ja siihen perään laitetaan leveämpi akseli ja 1,5 metriä lautoja, avot, siinäpä on kätevä kuljetuslaitteisto, jolla voi kuljettaa sänkyjä tai mitä hyvänsä huonekaluja, ylipitkiä putkia, metallitavaraa, tietokoneita - siis ihan mitä vain. Siinä voi siis jopa nukkua, jos ei pisnes oikein kulje. Täällä muuten kaikki puolueet - niin maolaiset kuin kokoomuslaisetkin - kannattavat pienbisnestä. Ei täällä oikein ole isoa bisnestä kai ollenkaan, mutta keskisuurta löytyy kyllä. Ja sitten näitä itsensä työllistäjiä - omenan myyjiä, kengänblankkaajia tai kuljetusalan specialisteja. Mutta sellaisellakin siis voi elantonsa hankkia. Isommassa bisneksessä - esimerkiksi Kashmir-huivien myyjänä voi tienata jo ihan kohtuullisesti - tänään juttelin huivimyyjäkaverin kanssa, joka tekee kuussa 5000 euron tulosta neljällä pikkukaupallaan Thamelin turistikaupungin osassa. Kun vertaa siihen, että valtion virkamies saa 100 euroa kuussa, niin onhan se iso raha tuo 5000 kuussa. Mutta sen se sanoi, ettei veroja makseta lainkaan tuollaisesta pikkubisneksestä. Tai maksetaan jos jaksetaan.

OPH:n tehonyrkki kouluttamassa
huivien myyjiä

Oli mukava yllätys, kun Embassystä Satu soitti perjantaina ja kysyi olisinko halunnut tulla mies-saunottajaksi kun Bhola oli kipeänä. No se kutsukin jo oli mukavaa, mutta vielä mukavampaa oli, että saunotettavat olivat OPH:n eliittinyrkki: Irmeli Halinen ja Leo Pahkin (siis Leoa saunotin isäntänä...) kollegoineen. Olivat tehneet pitkää päivää viikon verran Dhulikelissa opettaen lapsikeskeisen ja kompetenssiperustaisen  opetussuunnitelman tekemistä. Olivat kuulemma olleet paikalliset ihan pähkinöinä. Varmaan oppivat uutta. Irmeli ja Leo ovat kyllä varmaan oivallinen pari tällaisiin hommiin - molemmat ovat niin innostuneita ja innostavia, kun suomalaista koulutusjärjestelmää vievät maailmalle. Saunotus siis ole eilen perjantaina. Tänään aamusta innostuin viemään Irmelille kirjetta Suomeen vietäväksi ja kävelin tunnin sinne hotellille ja juuri tavoitin heidän aamupalalta. Siltä istumalta lähdimme vielä Thameliin ostoksille - minä vähän isännöin ja näytin paikkoja. Siitähän me Keshar Mahalin ja minun normi-soppapaikkani vierestä menimme. Ostivat kaupat sitten tyhjiksi huiveista ja naamareista ja kaikki olivat tyytyväisiä. Oikein oli mukava nähdä - varmaan puolin ja toisin.

paikallinen Roviotalo

paikallinen Raivontila

Pikkuhuomio paikallisesta englanninkielen taitamisesta. Sieltä kun keskustasta kävelin kotiin, hoksasin vierekkäin kaksi ravitsemusliikettä, joiden nimikyltit herättivät hilpeyttä ja muistumia Sri Lankasta, jossa näytti olevan samaa ongelmaa. Ei sillä että oma englanninkieleni oli täydellistä, mutta kuitenkin. Toinen liikeistä mainosti isosti olevansa "Resaturant" ja toinen väitti olevansa "Restaurent". Ihan jees, mutta mietitytti, että ehkä mainos oli ollut niin kallis, ettei ollut varaa sitä vaihtaakaan - tai ehkä sillä on toisenlaista mainosarvoa, että siinä on pieni kauneuspilkku. Olisihan se aika erikoista Suomessakin, jos ravintolan kyltissa lukisi "Ravintolan" sijaan "Raivontila" tai "Rivontola" tai "Roviotalo" - voisi vetää ihmisiä sisään eri tavalla kuin hygieeninen virheetön versio. Ainakin ehkä eri henkilöitä.

Huomenna alkaa se heprealaisen musiikin kurssi. Saas nähdä paljonko tulee heppuja - joitain varmaan tulee. Huomenna ja parina muunakin päivänä on luvassa tosin kolmen päivän Banda-putki eli yleislakkoja on tiedossa. Yritän kuitenkin mennä duuniin. Raportoin erikseen tuosta kurssista ensi viikolla.