31.8.(ke) Taas esitestaus ja Teej



Tässä salainen resepti kuinka
loppukokeet tehdään.

Maanantaina olimme taas esitestaamassa tehtäviä kouluilla. Kyseessä oli siis jo 3. esitestaus; varsinainen iso esitestaus oli kesäkuussa ennen Suomi-lomaa, toinen oli reilu viikko sitten matematiikan TIMSS-tehtäville yhdessä isossa koulussa, ja nyt kolmas oli Social studies -oppiaineen Geography (tai Our Earth) -osa-alueen TIMSS tehtäville toisessa isossa koulussa. Näitä tehtäviä tullaan käyttämään Nepalin oppimistulosten vertaamiseen kansainväliseen tasoon - IRT-mallitan tulokset niin, että nähdään karkeasti, millä tasolla Nepalin 8. luokkalaiset ovat maailman lapsiin nähden matematiikassa ja maantiedossa. Vielä teemme neljännen esitestauksen PISA:n lukutaitotehtävien osalta - sellainen pieni osuus lisätään nepalin kielen kokeeseen.

"Tiedon jumala"
nepalilaiseen tapaan

Terhakkaa notkuilua
suomalaiseen tapaan

Testaus suoritettiin tällä kertaa - pienellä, kahden tunnin varoitusajalla - yhdessä isommassa, viisisarjaisessa yksityiskoulussa. Pyysimme käyttöömme kolmen luokkaa viidesta - parhaan, keskihyvän ja heikoimman (luokat näittivät olleen tasoryhmitettyjä). Itse olin siinä heikoimmassa ryhmässä. Ja tosiaan: kun luokkaan astui, tuli heti samanlainen tunnelma kuin suomalaisessa lähiöperuskoulussa. Lapset nuokkuivat pulpeteissa ja kaivoivat nenää - tuskin huomasivat vieraita - tervehtivät löysästi ja olivat vähän apaattisen näköisiä verrattuna kaikkiin muihin luokkiin, joissa olen käynyt. Mutta jollain tavalla positiivisen oloista se oli - kuten Suomessakin, yksilöllistä ehkä. Kiinnitin huomiota siihen, että luokkatila ei ollut lainkaan yhtä hadas kuin edellisessä koulussa. Siellähän jokaisella neliöllä istui 2,7 oppilasta. Täällä 8x5 tilassa (40 m2) istui 45 oppilasta eli jokaisella neliöllä oli vain 1,1 oppilasta eli suomalaisen väljää tuntui olevan (ehkä se mielikuva suomalaismaisuudesta syntyikin tästä?) Kaiken kaikkiaan koulun tiloja pidettiin aivan erilaisessa kunnossa kuin valtion kouluissa; nämä olivat siistit ja hoidetut - ei olisi hävennyt minkään modernin suomalaisen peruskoulun rinnalla. Pihassa tosin nökötti "tiedon jumalan" patsas, jota lapset käyvät rukoilemassa. Kiinnitin asiaan huomiota (ja kuvasin sen) ja rehtorilla tuntui olevan tärkeää selostaa, kuinka tästä uskonnollisesta symbolista ei ole haitta lapsille eikä ketään pakoteta patsasta palvomaan. Hyvä maku jäi koulusta ja mietin, miksi koulu näytti selvästi paremmalta kuin valtion koulut - keskellä esikaupunkia ei mitään, normi-rähjäisten talojen keskellä. Raha? Halu pitää hyvässä kunnossa?

Naisia punaisissaan matkalla
kohti juhlapaikkaa

Poliisirinki vartioi tiukasti
naisten oikeuksia

Tänään keskiviikkona oli sitten Nepalin naisilla ilon päivä. Kerran vuodessa naiset saavat purkaa auki tuntojaan ja iloita naiseudestaan naisporukassa. Teej-päivään kuuluu, että matkustetaan äidin kotiin ja siellä järjestetään naisbileet, jossa saa kertoa, kuinka on väärin kohdeltu tai laiminlyöty. Kathmandussa järjestettiin oikein isoja partyja. Kollega vihjaisi, että jos olen onnekas, saatan vanhalla Pasupatinatin temppelialueella nähdä tanssivia ja laulavia naisia. Koska ofiisi oli virallisestikin kiinni (vaikka periaatteessa vapaapäivä koski vain naisia, myös miehillä oli vapaata, koska samaan aikaan oli Ramadanin loppumisjuhla 2 %:lla kansasta...), päätin lähteä tarkistamaan tilanteen Pasupatinatiin. Kaupunkin tosiaan oli täynnä koreasti meikattuja, punaisiin pukeutuneita naisia matkalla kohti temppelialuetta. Mutta, mutta... miehiä sinne ei päästetty - poliiseilla oli tiukka vartiointi alueen portilla. Jäin siis raportointi vähälle. Näin joukossa myö selvästi länsinaisia karvevalisoimassa juhlaa - tai kaiketi omasta mielestään vakavasti mukana olemassa. Tuli itse asiassa vähän vihainen olo: tuskin edes käsittävät, miten tärkeä juhla päivä on nepalinaisille, joiden elämä on todella rajattua keittiön ja kaupan välille ja joiden keskustelu kulkee käytännössä päivittäisissä ruokatouhuissa ja pyykin pesussa. Juuri eräs suomikollegoista sanoi, että keskustelua ei käytännössä synny lainkaan perusnepalinaisen ja länsinaisen välillä, sillä keskustelun aiheet ovat niin rajalliset nepalinaisen elämänpiirin kapeuden vuoksi. Ja nyt tämän yhden päivän ajan saavat elää vapaan naisen elämää - samanlaista kuin länsinainen elää joka päivä. Varmaan se puhdistaa ilmaa.

Lyhyesti heprealaisen musiikin kurssista: kävin paikalla sunnuntaina, mutta koska oli banda-päivä, kukaan muu ei tullut paikalle. Jatkamme ensi sunnuntaina paremmalla onnella.