6.8. (la) pikkuystäviä ja kanaa

Virallinen alivuokralainen I

Virallinen alivuokralainen II

Minulle on pesiytynyt tänne asketistiluolaan kaksi pikkuystävää - pienen pieni kameleontti (vai liekö gekko - pikku-Rango) ja melkein yhtä iso hämähäkki. (sen verran ne ovat pieniä, ettei tarkkaa kuvaa meinaa saada). Olen antanut niiden olla rauhassa koska antavat minun olla vastaavasti rauhassa ja (oletettavasti) ne molemmat syövät vieläkin pienempiä ystäviä pois maleksimasta. Se kameleontti on raukka niin pieni, ettei  se pääse täältä varmaan enää ulos - en tiedä miten se sisään tuli. Hämppy taas on asustellut kylppärissä ja rauhassa on ollut siellä. Tuvan puolelta olen ne sukupuuttoon tappanutkin. Vaikkei niitä nyt ollut paria enempää. On täällä näitä urheita muurahaisia jotka aina käyvät taistelussa kaatuneet, murskaantuneet ystävänsä hakemassa. Muttei niitäkään paljoa ole, kun aika ajoin myrkyttelen oven alaosia. Äsken kävin (poikkeuksellisesti) alakerrassa kanamunia keittämässä ja siellä niitä muurahaisia vasta olikin - paikalliset eivät ehkä pidä niitä häiritsevinä, mutta niitä näytti siellä olevan ainakin kolmea eri sorttia ja isoimmat olivat pienen kämmenen kokoisia. Vähän meni överiksi.

Nyt sait, Bill, tuta vihani leimun...

Nyt on tapahtunut kummia tietokoneelle:  pari valmista kirjatiedostoa tuhoutunut mysteerisesti niin, ettei niitä saa auki. Eilen illalla viimeksi meni yksi lähes valmis tiedosto. Kyllä olin Bill Gatesille vihainen. Mutta toivotaan, että siihen saadaan apua joltain nörtiltä ettei tarvits aloittaa alusta. Ei meinaa uskaltaa tehdä hommia Wordillä kun ei tiedä, milloin taas hukkaa tiedostonsa taivaan tuuliin, Tai eihän siis mihinkään mennyt, muttei enää aukeakaan - tuntematon virhe kuulemma. Muuten taas tässä istuskelin koneen äärellä koko vapaapäivän tekemässä materiaali opetusta varten. Salon Erkki minulle käänsi yhden pikkukirjan englanniksi ja sitä tässä asemoin. Ja samalla valmistaudun sinne heprealaisen musiikin kurssille menemään. Katsotaan tuleeko tarpeeksi ihmisiä.

ilosanoman aihe tämäkin

Mutta on tässä jotain mukavaakin kurimuksen keskellä. Ja se mukava on tämä chicken wings singaporilaisella barbequella puilla sytytetyillä tulilla tuossa lähipaikassa. Eipä ole tarvinnut muuta iltaisin tilailla. Olen elämäni aikana syönyt valehtelematta satoja ellei tuhansissa luettavan määrän wingsejä, mutta näille ei ole vertoa. Saakohan näitä sitten taivaassa? En tiedä olisiko se teologisesti mahdollista uudessa ruumiissa, mutta aika lähellä täydellistä makuelämystä ollaan kun sellaisia laittaa suuhunsa. Nämä wingsit ovat sitä aiempaa villisian filettä parempia kahdessa mielessä: ensiksi näitä ei tarvitse marinoida kuin kolme tuntia, niin jo on awot (ja minulle he tekevätkin tuollaisen erillisen erikoismarinaadauksen). Toiseksi näissä laatu on aina sama - ei tule mitään läski- tai kamaraylläreitä niinkuin saattoi tulla sian kanssa. Ja onhan se vähän enemmän kosheriakin, jos sellaista pitää hyvänä. Ja päälle Fire breaker -mocktaili (guava+puolukka+lime vähän sokeroidusta lasista). Suosittelen. Tästä ruokailustakin tuli ihan hengellinen kokemus kun tajusin, että halusin kertoa tästä uudesta löydöstäni kaikille tutuille: menkää ihmeessä katsomaan ja maistamaan, miten on hyvää. Pohdin mielessäni, että on me paljon kristillisyydessä kadotettu kun ei samanlaista paloa ole kertoa paremmasta asiasta kuin wingsit...

No, nyt alkaa niskat olemaan taas jumissa. Menen vähän pötkölleni ja vinguttelen jotain videota. Se katsominen on kuin jostain ö-luokan komediasta tai julmahuvista: kuva pyörii noin 3 sekuntia ja sitten sekä ääni, että kuva hidastuu ja pysähtyy ja sitten jatkaa taas matkaa kunnes uudelleen pysähtyy. Jos ei videossa ole tekstejä tai jos filmi ei muuten ole läpituttu, jää kyllä ihan mukavasti ymmärtämättä. Siis tällaista:
"varrrrrrrrrrro! sielllllllllllä liikkkkkkkkkuu jjjjjjjjjjjoku!" tai "raäaäaääakkkkkkkastaäaäaäan ssssssssssinuaaaaaaaa. - niinnnnnnnnnnmmmmmminäkkkkkkkkkinnnnnnnssssssssinuaaaaa!" Ehkä vähän taas meni överiksi.